Kohti parempia kokouksia?

Tässä koulutuksessa olemme pohtineet intuitiota ja oppimisyhteisön johtamista eri näkökulmista. Omassa projektissani ajattelin lähestyä asiaa käytännön tasolla ja opettajankokousten näkökulmasta.

Työyhteisömme tapaa säännöllisissä kokouksissa pohtiakseen taaksejäänyttä jaksoa, tehdäkseen yhteisiä päätöksiä ja suunnitellakseen tulevaa. Tavoitteena on, että paikallaolijat osallistuisivat aistit avoinna, hereillä, hienoja ideoita saaden ja yhdessä kehittäen. Todellisuus kuitenkin näyttää usein samalta kuin opettajien klassinen valitus kurittomista oppilaista: porukka on toki fyysisesti läsnä, mutta henkisesti aivan muualla: kädet näpräävät kännykkää, jutellaan puoliääneen vieruskaverin kanssa omia juttuja ja tutkitaan omia papereita. Millä tavalla voisi kokouksia johtaa niin, että älykäs intuitio mahdollistuu? Miten autetaan olemaan läsnä, tässä ja nyt? Käskyillä tätä ei saa aikaan, mutta voisiko asiaan vaikuttaa muuten?

Olemme tämän kevään aikana tehneet erilaisia pieniä kokeiluita opettajankokousjärjestelyissä. Millaisessa muodostelmassa istutaan? Millaisessa luokkatilassa ollaan? Ollaanko aina samanlaisessa vai vaihdellaanko? Miten parhaiten aloitetaan kokous, jotta virittäydytään ja valmistaudutaan hyvään yhteistyöhön. Juodaanko ihan aluksi yhdessä kahvit? Käytetäänkö ensimmäiset 5 minuuttia vapaaseen keskusteluun vieruskaverien kanssa edellisen jakson huippuhetkistä? Tehdäänkö joku alkuvenyttely ja herätään keho? Kuunnellaan musiikkia? Vedetäänkö mindfulness-harjoitus?

Kevään kuluessa emme mitenkään kommentoineet näitä erilaisia pieniä muutoksia kokousrutiinissa. Tarkkailimme ja pohdimme vaikutuksia kokouksen ilmapiiriin keskenämme. Päätimme jatkaa sellaisia toimintatapoja, jotka meistä vaikuttivat positiivisilta.

Lopulta kuitenkin päätimme tuoda pienen projektimme julki, jotta saisimme työkavereilta ihan suoraakin palautetta. Aloitimme kokouksen noin 10 minuutin mindfulness-harjoituksella. Seuraavana päivänä kerroimme työyhteisössä, että teemme tutkimusta intuitiokurssilla.  Kysyimme, mikä oli ollut heidän mielipiteensä kokouksen alussa tehdystä mindfulness-harjoituksesta. Oliko se vain ajanhukkaa?

Yli puolet vastasivat pitäneensä harjoituksesta kovasti. Se oli rauhoittanut sopivaan mielentilaan ja herättänyt kiitollisuudentunteen. Rentoutus tuntui tulleen juuri sopivaan hetkeen. Tosin muutama kokoukseen osallistunut ei muistanut, että mitään harjoitusta oli ollutkaan… Noin neljäsosa kertoi, että se ei heille juuri silloin täydellisesti toiminut, eri syistä. Yhden mieli oli niin täynnä kihinää ja kuhinaa, ettei harjoitus ollut tarpeeksi pitkä rauhoittamaan. Toista alkoi nukuttaa. Kolmas sanoi, että paha selkäkipu häiritsi erityisen paljon, kun joutui syventymään ja kuuntelemaan itseään. 

Palautteen saaminen oli mielenkiintoista ja auttoi taas tajuamaan, miten täysin erilainen mielentila voi tiettynä hetkenä samankin työpaikan ihmisillä olla. Varmasti jatkossakin kiinnitämme kokousten aloitustapaan erityistä huomiota. Hyväksyvä tietoinen läsnäolo ja oman ryhmän kanssa samalle aaltopituudelle virittäytyminen on tärkeä osa onnistunutta yhteistyötä.

Tiina Nurmi