Älykäs intuitio oppimisyhteisön johtamisessa 14.2.–8.11.2019

Kiitollisuutta ja myötätuntoa työyhteisöön Kirjassaan Sinä pystyt Jaakko Alasaarela kertoo USA:n National Science Foundation vuonna 2005 julkaisemasta tutkimusartikkelista, jonka mukaan keskivertoihminen ajattelee noin 12 000-60 000 ajatusta päivittäin. Näistä negatiivisia ajatuksia on peräti 80 %. Lisäksi tutkimus tuo esiin, että peräti 95 % ajatuksistamme ovat samoja kuin edellisenäkin päivänä. Hurjaa! Anteeksianto Yksi tapa päästä eroon negatiivisista ajatuksista voisi olla anteeksianto. Jokaisen meistä olisi aiheellista olla armollisempi itselleen, toisille, olosuhteille ja menneille tapahtumille. Meillä jokaisella on subjektiivinen näkemys ihmisistä ja asioista. Entä jos alkaisin harjoitella anteeksiantoa? Annan anteeksi itselleni kaiken, mitä olen ajatellut, tehnyt ja sanonut. Annan anteeksi vanhemmilleni sen, miten he ovat kohdelleet minua. Annan anteeksi kaikille muillekin ihmisille, vaikka he olisivat kohdelleet minua loukkaavasti. Annan anteeksi kaikelle,

Elämänmittainen matkani maanantai 28. lokakuuta 2019 Elämänmittainen matkani /Anja Saikkonen Elämänmittainen matkani Tässä vaiheessa koulutusta ja elämää voisinkin todeta, että sellainen pelto, jota koko ajan muokataan, ei kasva satoa. Miksi siis emme toimi enemmän tuntemusten ja intuition pohjalta? Mikä minua oikein estää? Pelko? Epävarmuus? Arvottomuuden varjo? Kiltin tytön syndrooma? Työhön, ja vain työhön, opetettu ja sitoutettu kasvatukseni?  Olenko tuon kuvan ylimmällä oksalla? Voitonriemuinen? Onnellinen? Mahtipontinen?  Vai maassa makaava, tipahtanut, epäonnistunut, voimansa loppuun käyttänyt?  Olenko tuo tyyppi, jota joku toinen nostaa ylöspäin? Vai onko otteeni niin luja, etten tipahda ja toinen antaa vain pientä taustatukea? Entä jos olenkin tuo heppu, jolla on oivalliset tikapuut käytössä? Hän on keksinyt keinot selviytyä, hakenut apuvälineitä, osaa toimia itsenäisesti tilanteessa kuin tilanteessa? Olenko ehkä kuitenkin tyytyväisenä puuhun noja

Hetki alkaa olla käsillä. Sydän hakkaa kiivaammin.  Keskityn rauhoittamaan hengitystä.  Aika pysähtyy. Nyt pää kylmänä, ei saa antaa pelolle valtaa.  Nousen portaita ylöspäin kollegoideni kanssa. Huomaan käsieni tärisevän. Edessä oleva ovi avautuu...  Ja mitä sen jälkeen tapahtuukaan?  Onko kyseessä poliisien Karhu-ryhmän kiinniottotilanne kerrostalossa vai muusikkojen matka konserttilavalle vaativaan esiintymistilanteeseen? Riippumatta siitä kummasta on kyse jännityksen ja pelon fysiologinen ilmiö on kehossa sama. Tutkimusten mukaan aivojemme hälytysjärjestelmä ei osaa erottaa, onko uhka todellinen vai ei.  Pelkillä ajatuksillamme, omalla tulkinnallamme käsillä olevasta tilanteesta voimme saada aikaan tunteita ja kehoreaktioita niin hyvässä kuin pahassa.  Kun poliisin Karhuryhmä saapuu hälytystehtävään, vaara on todellinen. Tilanteessa täytyy tehdä nopeita päätöksiä, joilla voi olla usein kriittinen merkitys yhden tai useamman ihmisen hengissäsäilymisen k

Työyhteisön johtamisessa on tässä ajassa haasteita kerrakseen. Maailma on monimutkaistunut ja informaatiota tulvii monesta paikasta ja monella tavalla. Tässä koulutuksessa olen oivaltanut monta asiaa, mutta tärkeimmiksi oivalluksiksi nostaisin kaksi asiaa: mielen rauhoittaminen ja oikeiden kysymysten esittäminen. Näitä kahta asiaa olen toteuttanut ja testannut arjessa ja kuvaan myös tässä kirjoituksessa. Miten tässä mahdollisuuksien maailmassa pystyisi luovimaan eteenpäin ja tekemään hyviä ratkaisuja? Miten osaisimme asettaa oikeita kysymyksiä? Sulkeeko analyyttisyys intuition pois tai toisinpäin? Miten saisimme mielemme viritettyä niin, että pystymme havainnoimaan tarkasti, poimimaan olennaisen ja miettimään ratkaisuja, joita ei hetki sitten ollut olemassakaan? Miten antaa tilaa luovuudelle? Miten rauhoittaa mieli työskentelylle? Miten pystymme luottamaan siihen, että kun aivomme saavat tilaa ja rauhaa toimia, ne myös toimivat ja pystyvät luomaan uutta? Jos vanhat