Älykäs intuitio oppimisyhteisön johtamisessa 14.2.–8.11.2019

Tässä koulutuksessa olemme pohtineet intuitiota ja oppimisyhteisön johtamista eri näkökulmista. Omassa projektissani ajattelin lähestyä asiaa käytännön tasolla ja opettajankokousten näkökulmasta. Työyhteisömme tapaa säännöllisissä kokouksissa pohtiakseen taaksejäänyttä jaksoa, tehdäkseen yhteisiä päätöksiä ja suunnitellakseen tulevaa. Tavoitteena on, että paikallaolijat osallistuisivat aistit avoinna, hereillä, hienoja ideoita saaden ja yhdessä kehittäen. Todellisuus kuitenkin näyttää usein samalta kuin opettajien klassinen valitus kurittomista oppilaista: porukka on toki fyysisesti läsnä, mutta henkisesti aivan muualla: kädet näpräävät kännykkää, jutellaan puoliääneen vieruskaverin kanssa omia juttuja ja tutkitaan omia papereita. Millä tavalla voisi kokouksia johtaa niin, että älykäs intuitio mahdollistuu? Miten autetaan olemaan läsnä, tässä ja nyt? Käskyillä tätä ei saa aikaan, mutta voisiko asiaan vaikuttaa muuten? Olemme tämän kevään aikana tehneet erilaisia pieniä koke

Olen pohtinut intuitiokurssin aikana paljon intuition ja tunteiden välistä yhteyttä. Kuinka erottaa tunteet ja intuitio? Olen myös kysynyt tätä kysymystä kollegoilta. Mielihalut, ennakkoluulot, pelko ja toiveajattelu voivat sekoittua intuitioon, jos erottelukyky ei ole kehittynyt vielä tarkaksi. Kysyessäni kollegoiltani tätä kysymystä, moni on kertonut intuition olevan enemmän tunteeton, kuin välähdys, signaali, lämpöaalto tai pysähtynyt kuva. Intuitioon tutustuminen ilmiönä jo parantaa sen erottamista muista seikoista. Intuitiokurssilla opituista asioista on jäänyt mieleen erityisesti se, että mielikuvituksen tuotoksia pystyy muuttamaan mielessään. Mikäli tämä tuotos muuttuu, on kyseessä useimmiten tunne tai mielikuvituksen tuote. Intuition havainnot eivät pääsääntöisesti muutu, vaikka niihin yrittäisi vaikuttaa.  Suuressa tunnekuohussa voi olla vaikeaa erottaa intuitiota. Stressaantuneena, kiireessä, valtavassa ilossa, surussa tai vihassa on vaikeaa erottaa pieniä signaale

Koulumme on nyt muutaman vuoden ajan upean muutosprosessin pyörteissä: saamme käyttöömme uudisrakennuksen, joka tukee upeasti yhteisömme pedagogista toimintatapaa. Samalla pääsemme luomaan uusiin tiloihin uutta toimintakulttuuria, jossa näkyviin putkahtaneet mahdollisuudet yhdistyvät opetushenkilökuntamme vankkaan pedagogiseen osaamiseen. Uusi oppimisympäristömme jakautuu n 100 henkilön “oppikyliin”, jotka toimivat opetuksen tasa-arvon näkökulmasta saman “sateenvarjon alla” mutta joilla on kuitenkin pedagogisessa mielessä itsenäistä liikkumavaraa: oppikylän kasvattaja-aikuiset (luokanopettajat, lastentarhanopettajat, ohjaajat ja varhaiskasvatuksen lastenhoitajat) rakentavat yhdessä lasten kanssa oman näköisensä oppikylän. - Ajatuksena oli, miten pystymme omalla toiminnallamme ja oppikylien kasvattaja-aikuisten ohjaamisella viemään myönteistä ajattelua ja hyvähenkistä toimintaa eteenpäin. Mitkä ovat ne meidän teot? Millaisia ajatuksia kannattaa vahvistaa ja miten? Miten kohtaam

Intuitio ja mindfulness Tällä intuitiokurssilla olen pohtinut jatkuvasti mindfulness- eli tietoisuustaitojen ja intuition välistä yhteyttä. Mindfulness tarkoittaa tietoista hyväksyvää läsnäoloa, huomion suuntaamista läsnä olevaan hetkeen.  Huomion valokeila suunnataan eri kohteisiin: esimerkiksi tunteisiin, ajatuksiin tai kehotuntemuksiin. Kaikki havainnot hyväksytään ja sallitaan sellaisenaan.   Tietoisen läsnäolon kehittämisessä ja ylläpitämisessä käytetään erilaisia mielen ja kehon harjoituksia.  Mindfulness ei ole kuitenkaan vain temppukokoelma, joka opetellaan, vaan syvällisempi muutos omissa asenteissa, arvoissa, ajattelun ja tunteiden käsittelyssä sekä toimintatavoissa.   Itselleni tietoisuustaitojen harjoittaminen on ollut syvällinen ja kipeäkin matka itseeni. Mitä tietoisemmaksi tulen omista ajatuksistani, uskomuksistani, tunteistani ja kehotuntemuksistani, sitä vaikeampi on vältellä niitä, kieltää ne tai tukahduttaa niitä.   Eikä sitä edes enää halua tehdä, vai