Me-henki; positiivisen toimintakulttuurin vahvistaminen uudessa oppimisyhteisössä ja - ympäristössä

Koulumme on nyt muutaman vuoden ajan upean muutosprosessin pyörteissä: saamme käyttöömme uudisrakennuksen, joka tukee upeasti yhteisömme pedagogista toimintatapaa. Samalla pääsemme luomaan uusiin tiloihin uutta toimintakulttuuria, jossa näkyviin putkahtaneet mahdollisuudet yhdistyvät opetushenkilökuntamme vankkaan pedagogiseen osaamiseen.

Uusi oppimisympäristömme jakautuu n 100 henkilön “oppikyliin”, jotka toimivat opetuksen tasa-arvon näkökulmasta saman “sateenvarjon alla” mutta joilla on kuitenkin pedagogisessa mielessä itsenäistä liikkumavaraa: oppikylän kasvattaja-aikuiset (luokanopettajat, lastentarhanopettajat, ohjaajat ja varhaiskasvatuksen lastenhoitajat) rakentavat yhdessä lasten kanssa oman näköisensä oppikylän.

- Ajatuksena oli, miten pystymme omalla toiminnallamme ja oppikylien kasvattaja-aikuisten ohjaamisella viemään myönteistä ajattelua ja hyvähenkistä toimintaa eteenpäin. Mitkä ovat ne meidän teot? Millaisia ajatuksia kannattaa vahvistaa ja miten? Miten kohtaamisissa välittyy kannustava ja yhteen hiileen puhaltava meininki? Mitä minä tai sinä osaltamme voimme asian eteen tehdä? Millä tavalla tämä ulottuu lapsiin ja nuoriin asti? Muutama oma päätös: Olen läsnä kohtaamisissa niin lasten kuin aikuistenkin kanssa. Vaikka minulla olisi kiire, en anna sen ottaa valtaan mieltäni. Pyrin kuulemaan, mikä kussakin kohtaamisessa on oleellista. On asioita, joita aika hoitaa ja on asioita, jotka on aika hoitaa. Välillä on terveellistä kulkea virran mukana ja välillä välttämätöntä kiivetä rantaan katsastamaan, miltä virrassa näyttää ja mitä rannalla on, pohtii Eeva.

- Olen pyrkinyt tässä kehittämisprosessissa luomaan ihmisten (koulun ammattilaisten) välisiä yhteyksiä ja foorumeja, joissa voimme edistää keskustelua yhteisistä toimintatavoista opetuksessa. Käytännössä olen tavoitellut sitä, että oppilaan osallisuus kaikessa koulun toiminnassa lisääntyisi: opetuksen suunnittelussa, oppimisympäristön kehittämisessä, toimintatapojen ja käytänteiden määrittelyssä. Ajattelen, että tavoitellessamme mahdollisimman aitoa ja välitöntä kohtaamista poistamme samalla roolituksiin liittyviä jännitteitä ja löydämme uusia tapoja järjestyksen löytämiselle molemminpuolisen kunnioituksen kautta auktoriteetin etsimisen sijaan. Määrittelemme samalla uudelleen sitä, millainen kunkin pitää olla ja millaisesta näkökulmasta saa näyttäytyä: opettaja saa erehtyä, oppilas saa tutkia, lapsen idea voi olla käyttökelpoisempi, aikuisen ei tarvitse olla nokkelampi jne. Valtaa pitelevät aikuiset, joten heidän kanssaan on yhdessä pohdittava ja opeteltava, miten sitä jaetaan edelleen, kuvaa ajatuksiaan Harri.
Tämän yhteisen oppikylän rakennustyön keskiössä on kouluyhteisön kaikkien jäsenten hyvinvointi ja kuuleminen tasa-arvoisesti ja arvostavasti:

Katso seuraavilta videoklipeiltä, miten aiheemme hahmottuu tiivissä dialogissa:)

Oleellista ja vahvistettavaa on tunne siitä, että voin vaikuttaa asioihin, minua kuunnellaan ja minun ajatukseni ovat aivan yhtä tärkeitä kuin jonkun toisen. Voin oivaltaa ja ilmaista ajatuksiani ja ideoitani turvallisesti. Ymmärrän, opin ja oivallan, että asioista voi ajatella monella eri tavalla. Minun ajattelutapani on aivan yhtä oikea kuin jonkun toisen. Luotan itseeni ja toisiin sekä siihen ympäristöön, jossa opiskelen tai työskentelen. Yhdessä olemme me.

Yhteisten tapaamisten sykli toimii siten, että koulun tasolla meillä on noin kuukausittain yhteinen opetushenkilöstön kokous, jossa käsitellään asioita, jotka koskevat kaikkia. Tavoitteena on, että joka kerta ohjelmassa on myönteisen toiminnan tehtäviä. Esimerkiksi; Kolme asiaa, jotka saavat minut viihtymään työssäni. Spontaani tehtävä kaikille, joka synnytti yhteistä naurua ja hymyä, hyvää oloa. Tässä olemme me, koulun aikuiset! :)

Viikottain oppikylien kasvattaja-aikuiset kokoontuvat suunnittelemaan ja päivittämään oppikylän omaa toiminnan suunnitelmaa. Kantavana ajatuksena on se, että kaikki lapset ja nuoret ovat yhteisissä käsissä. Heitä kuullaan, kuunnellaan ja tuetaan, olipa kohtaaminen kenen kanssa tahansa. Lasten kuulemiselle on oppikylissä järjestetty yhteinen kyläkokous, jossa lapset osallistuvat toiminnan suunnitteluun ja teemojen ideointiin.

Aikuisten ja lasten toiminnan ohjaamisen runkona on myönteisten tarinoiden jakaminen. Avauskysymyksiä on, mikä rullaa hyvin? missä olemme onnistuneet? Mikä näytti kivalta… Tavoitteena on kiinnittää huomio siihen hyvään ja myönteiseen, mitä me teemme ja mitä me olemme. Kaikilla on tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi (vrt itseohjautuvuusteoria aka self-determination theory).