Havahduttavat kysymykset työn vuorovaikutustilanteissa

 

Intuitiokurssin omassa projektissani tutkin sitä, miten toimia eri työtilanteissa siten, että läsnäolijoiden koko potentiaali ja intuitio saataisiin käyttöön. Tämän aiheen äärelle minut vei osaltaan työtilanteeni, jossa toimin freelancerina kolmen eri työnantajan leivissä hyvin erilaisissa työyhteisöissä ja erilaisissa ryhmätilanteissa. Olen työstänyt käytännönläheistä mallia, joka toimisi mitä erilaisimmissa tilanteissa. Jaan tässä kehittämäni mallin, jonka tarkoitus on toimia omaa havainnointia helpottavana työkaluna vuorovaikutustilanteissa. Kerron myös lyhyesti havaintoni eri työyhteisöistä ja intuition merkityksestä ihmisten kanssa toimiessa.

Malli, jonka kehitin koostuu kuudesta kysymyskohdasta itselle. Kysymysten makustelun on tarkoitus johtaa ääneen sanottavaan asiaan tai kysymykseen tilanteessa, jotta havainto tulee jaetuksi. Tavoite on havahduttaa tilanteen kaikkia osapuolia, niin itseäni kuin muitakin, kohti parempaa itsensä johtamista. Tämä on samalla työyhteisön keskustelukulttuuriin vaikuttamista. Mallin kysymykset ovat:

1. Mitä tässä hetkessä tapahtuu? Mitä näen? Mitä aistin?
2. Mitä tunnen?
3. Mikä loisi tilaa, kirkkautta, virtaavuutta tähän hetkeen? Edes hiukan?
4. Mikä olisi kaikkien osapuolien kannalta oikea kysymys juuri nyt?
5. Miten kysymykseen reagoidaan? Mitä havaitsen?
6. Mitä teen seuraavaksi?

Näitä voi käyttää tässä järjestyksessä tai vapaasti poimia vaikka yhden kysymyksen, joka tuntuu sopivimmalta kyseiseen tilanteeseen. Uskon, että työelämän valtavan informaatiotulvan keskellä juuri tällainen havahtuminen ja tilanteen ääreen pysähtyminen ovat tarpeen. Vähemmän turhaa tekemistä, enemmän edes hetkellistä pysähtymistä. 

Olen pyrkinyt listaamaan sellaiset kysymykset, jotka auttavat havainnoimaan kyseistä vuorovaikutustilannetta kokonaisvaltaisemmin. Intuitio johdattaa mielestäni parhaimmillaan havainnoimaan ja ymmärtämään asioiden välisiä suhteita, niiden ilmenemistä. Ja kysymyksen esittäminen tekee esittäjästään haavoittuvan, sillä se ilmaisee kysyjän toiveen kontaktista, vuorovaikutuksesta. Se tekee hänestä näkyvän, ympäristöstä erottuvan.

Ihmettelen usein, miten monesti ihmiset tuntuvat olevan niin kiinni omassa näkökulmassaan, omissa ajatuksissaan tai tunnetiloissaan, että koen etteivät he havaitse kokonaistilannetta, jossa olemme. Kaipaan usein töiden vuorovaikutustilanteissa kuuntelu- ja hetkessä olemisen taitoa ihmisiltä, joiden kanssa keskustelen. Ajattelen, että oman intuition kuulemista vahvistaa se, että kykenee asettumaan tilanteessa ns.laajempaan näkökulmaan, havainnoimaan tilanteessa muiden lisäksi myös itseään, sekä tilaa ja tilannetta jossa ollaan. Ehkä se on osittain myös uskallusta olla hieman väljemmin suhteessa omiin mielipiteisiin, toiveisiin ja pelkoihin. Ja se puolestaan vaatii luottamusta siihen, ettei omaa itseä jatkuvasti tarvitse puolustaa.

Olen kiinnittänyt huomiota keskustelukulttuureihin ja vuorovaikutukseen työpaikoilla. Välillä keskustelukulttuuri työntekijöiden kesken on kannustava, huumorintajuinen, aktiivisesti työstä ja toisesta ihmisestä kiinnostunut. Joillakin ihmisillä tuntuu olevan lähes jokaisessa keskustelunaloituksessa lähtökohtana negatiivisuus, joko käsillä olevaan työhön tai johonkin ihan muuhun elämän asiaan liittyen. Tällainen vuorovaikutusmalli henkii olosuhteiden uhrina olemista ja pelkoa. Se hylkii innostumista, haavoittuvuutta ja energiatason nousua, kuten myös toisen ihmisen todellista kohtaamista ja empatiaa. Se on täysin vastakkainen suunta kiitollisuuden kokemiselle ja sen ilmaisulle. 

Huomaan itse välillä työssä ja muutenkin taipuvani tekemään asioita liikaa ja liian kurttuotsaisesti, raskaalla otteella. Nyt halusin toimia toisin ja luoda melko yksinkertaisen mallin. Hain ilmavaa otetta tähän tehtävään, mikä sekin kyllä on itselleni luontevaa aina innostuessani ja suhtautuessani asioihin sopivalla mittakaavalla. 

Huomaan oivaltaneeni, että oikeastaan yksinkertaisimmillaan intuition käyttäminen onkin olemista juuri sellaisena kuin on, ja sen antamista näkyä sosiaalisissa tilanteissa kokonaan.

Jenni Sainio