Intuitio ja kohtaaminen työhyvinvointia rakentamassa

    Työhyvinvointi syntyy töissä, töitä tekemällä. Se on sekä sinun, minun että meidän kokemus. Työhyvinvointi pohjaa johtamiseen, osallisuuteen, osaamiseen ja työn hallintaan. Työhyvinvointi tehdään yhdessä. Se on työyhteisön jokaisen jäsenen vastuulla ja sitä voidaan parantaa työtä ja työoloja kehittämällä. Työhyvinvoinnin kehittäminen tarvitsee avoimuutta sekä asioiden rakentavaa ja rehellistä käsittelyä.

    Hyvinvoivan työyhteisön tunnistaa seuraavista piirteistä: ollaan avoimia ja luotetaan, innostetaan ja kannustetaan, puhalletaan yhteen hiileen, annetaan myönteistä palautetta, pidetään työmäärä aisoissa, uskalletaan puhua ongelmistakin ja säilytetään toimintakyky muutostilanteissa. Edellä kuvattu perustuu Työterveyslaitoksen määritelmään hyvinvoivasta työyhteisöstä. Niin ikään  hyvinvoiva työntekijä taas: on motivoitunut ja vastuuntuntoinen, pääsee hyödyntämään vahvuuksiaan ja osaamistaan,  tuntee työnsä tavoitteet, saa palautetta työstään,  kokee itsensä tarpeelliseksi, kokee työssään riittävästi sekä itsenäisyyttä että yhteenkuuluvuutta ja onnistuu ja innostuu työssään sekä kokee työn imua.

    Työyhteisön muodostavat työntekijät: kollegat, esimiehet ja  alaiset. Heistä muodostuu työpareja, tiimejä, osastoja ja työryhmiä tarpeen mukaan. Työyhteisössä tapahtuu päivittäin lukemattomia kohtaamisia. Sanotaan, että elämä on kohtaamisia. Kahden ihmisen kohdatessa kohtaa kolme maailmaa. Kaksi näistä on omatekoista, kohtaajien päässä syntynyttä tulkintaa ja yksi aito. Kohtaaminen on aina kokijoilleen mahdollisuus; ihmisten kohdatessa voi tapahtua jopa pieni ihme - voi tapahtua jotakin sellaista hyvää, johon kohtaajat eivät ole osanneet edes varautua. Ihme on mielestäni se, että kohdatessaan toisen ihmisen saa näkökulmia, joita ei yksin omilla silmillään voisi nähdä.

    Maaret Kallio on kiteyttänyt kohtaamisen kolmioon. Ensimmäinen kolmion nurkka on kohtaamisen olosuhteet ja mielen tila. On tärkeää tiedostaa esimerkiksi millaiset mahdollisuudet, aika, jaksaminen ja resurssit luovat kohtaamisen syntymiselle? Missä hetkessä, ajassa ja millaisessa ajankäytön raamissa ihminen elää parasta aikaa? Kiireessä ja stressaantuneena ei kovinkaan paljon dialogia pysty tai edes kannata käydä. Toinen kulma on ihmisen suhde itseensä. Minä-suhde on nimittäin pohja sille, miten voi kohdata toisen ihmisen. Siksi itsensä kanssa työskentely on aina myös ihmissuhteiden eteen työskentelyä. Mitä paremmin on juurtunut itseensä, sitä paremmin voi kohdata toisen ihmisen. Vasta kolmantena tulee suhde toiseen.

 

Sukulaissielu, sama aaltopituus, ensi näkemältä tunsin tuttuutta – olemmeko joskus tavanneet: näin  on käynyt varmasti kaikille. Ensivaikutelma on oikea; näin sanotaan myös. Kohtaamisissa viestimme monin eri tavoin ja vastaanotamme signaaleja tietoisesti ja tiedostamatta. Tämä pätee sen oman yksityisen elämän lisäksi myös työelämässä. Sillä omalla ajalla saamme pääsääntöisesti valita oman seuramme, töissä täytyy pyrkiä tulemaan parhaalla mahdollisella tavalla kaikkien työkavereiden kanssa toimeen. 

Työelämässä kaikista joukkueen pelaajista ei tarvitse pitää, mutta jokaisesta pitää välittää, Heikki Peltolaa siteeraten. Tutustuin vuosia sitten hänen kirjaansa nimeltä Yhtenä. Tämä lause pomppasi mieleeni ja jäi kovalevylleni. Olen kokenut ajatuksen todeksi. Olemme erilaisia. Meillä on jokaisella omat persoonalliset piirteemme, kykymme, taustamme ja kulttuurimme, joiden varassa kohtamme toisia ihmisiä. Teemme myös usein tulkintoja havaintojemme perusteella. Ihmisen aivot ovat rakentuneet luomaan yhteyksiä, eivät eristämään ihmisiä toisistaan. Joskus kohtaaminen toisen ihmisen kanssa on matka epämukavuusalueelle. Ei hätää, siellä usein kehittyy. Jokaisella meillä on varmasti vajaakäytössä erilaisia taitoja ja taipumuksia, jotka heräävät otollisissa oloissa eloon - epämukavuusalue voi olla varsin hyvin myös otollinen alue vaikkakaan näin ei aina heti ajattelisi.

Aina emme tiedä, miten olisi järkevää toimia ja kohdata. Astuuko intuitio silloin avuksi? Joudummeko tai saammeko käyttää laajempaa ajattelua kun tietoinen mieli ei anna riittävästi informaatiota? Intuition kaksisuuntaista kanavaa tulee ehkä kehitettyä kun opettelemme hakemaan tietoa ja kykenemme ehkäpä paremmin ymmärtämään toisen ihmisen toimintaa ja ajattelua. Usein mennessämme esimerkiksi palaveritilaan, jossa on jo paikalla osallistujia, aistii tilan ilmapiiriä ja tunnelmaa, Miten tätä voisi vielä paremmin hyödyntää työelämässä? Voi ajatella, että olisi järkevää toimia kuten ammattivalokuvaaja: mikä rajaus kannattaisi valita ja mikä zoomi ottaa tähän hetkeen, jotta tulisi parhain ja kaunein aito kuva. Kuulla ja nähdä voi muutenkin kuin korvillaan ja silmillään.

Entäpä  sitten käsite itsensä johtaminen? Kyseisen käsitteen alle kuuluu monia tulkintoja. Johtamisesta kun puhutaan moni liittää tämänkin käsitteen pelkästään esimiestyöhön. Toinen käsittelee aihetta vaikkapa urheiluvalmennuksen kautta. Joku toteaa käsitteen kuvaavan juuri omaa  tapaansa työskennellä. Totta kaikki tyynni.

Viittaus esimiestyöhön on hyvä on sikäli, että jotta osaisi johtaa muita, täytyy ensin osata johtaa itseään. Kuitenkin moni asia todistaa, että itsensä johtaminen on mahdollista ja suotavaa meille jokaiselle. Itsensä johtaminen tarkoittaa sitä, että jokainen työntekijä ottaa vastuuta itsensä ja työnsä johtamisesta. Voidakseen johtaa itseään on tunnettava itseään. On osattava tunnistaa omat henkilökohtaiset vahvuudet, luotettava itseensä ja kannattaa hyväksyä myös henkilökohtaiset vajavuudet. Liian ankara ei kannata itselleen olla tässäkään.

Jotta voisi onnistua itsensä johtamisessa täytyy osata välittää itsestään. Itseään ei voi aina uhrata. Työpäiviä ei voi aina venyttää. To-do listoja ei saa aina loppuun suunnitellussa ajassa. On pidettävä huolta omasta jaksamisesta, jotta jaksaa pitää työstään ja tehdä sen hyvin. Itseään kannattaa kuulostella. Mitä minulle kuuluu? Sanotaanhan lentokoneessakin, että ilmanpaineen laskiessa laita happinaamari ensin omille kasvoillesi ja auta sitten muita. Itsensä johtaminen on tavoitteellisuutta, fyysistä ja psyykkistä henkilökohtaista hyvinvointia, stressin ja ajankäytön hallintaa, muutosvalmiutta, epävarmuuden sietokykyä ja tunteiden hallintaa. 

Miten itsensä johtaminen sitten arjessa näkyy? Mitä siitä hyötyy? Väittäisin sen näkyvän jaksamisen ja sen myötä työtyytyväisyyden  lisääntymisenä, parempana vastuunottona yhteisistä tavoitteista ja positiivisena meininkinä työyhteisössä. Organisaatio, joka tukee itsensä johtamisen periaatteita on osiensa summa. Mikäli työntekijät ovat tietoisia tavoitteista ja huolehtivat tavoitteiden saavuttamisen ohella itsensä jaksamisesta se ei voi olla näkymättä hyvällä tavalla.

Itsensä johtaja ei ole yksin. On tärkeää osata myös jakaa ja tehdä yhdessä. On totta että yhdessä olemme enemmän. Vuorovaikutus vie asioita usein uusille urille ja toisten kanssa keskustelu jalostaa ideoita. Tarvitsemme toista ihmistä. Jos on kovin tottunut tekemään yksin voi kokea yhdessä tekemisen hankalaksi ja hitaaksi. Yhteistyölle tarvitaan myös pelisäännöt. Työyhteisössä tämä tarkoittaa esim. yhteisen ajan resurssoimista, yhteisistä tavoitteista ja pelisäännöistä keskustelemista ja arvostavaa vuorovaikutusta. On tutkitusti osoitettu, että yhdessä tekeminen lisää työtyytyväisyyttä.