Me-henki; positiivisen toimintakulttuurin vahvistaminen uudessa oppimisyhteisössä ja - ympäristössä

KIITOLLISUUDEN YLISTYS

                    

                                                            

Näinä aikoina, näinä päivinä, olen kiitollinen siitä, että saan elää ja laulaa elämän lauluja. Yksinkertaista, mutta totta. Kuitenkaan ei niin yksinkertaista. Kun huomaa elämän haurauden ja kokee sen henkilökohtaisesti, ei voi muuta kuin pysähtyä kuuntelemaan omaa itseä ja ympäristöä. 

Oppaat ovat täynnä tänä päivänä itsensä kehittämistä, mindfulnessia, terveellisiä elämäntapoja, ruokaa, kuntoilua, hengittämistä, läsnäoloa, ilmastonmuutosta, rakkautta ja raatelua. Tässä "rauhallisuuden" vauhdissa voi elämä sokeutua ja tuntua, että mikään ei kuitenkaan riitä. Osaanko hengittää oikein, osaanko kertoa tunteistani oppaiden mukaan, osaanko syödä, juoda, itkeä, nauraa, sulkea ja avata silmäni oikein? Mikään ei riitä vai riittääkö sittenkin?

Fraasi laita happinaamari ensin omille kasvoillesi, sitten voit pelastaa muita, pitää tiukalla otteella  meille pelastuksen sanoman mielen maailmassa. Mutta kuinka voit pelastaa ensin itsesi, jos olet niin heikoilla, että tarvitset muita? Elämän ennakointi olisi tässä hyvä ohje. Kehitä itseäsi ennenkuin tapahtuu jotain, opettele elämän taitoja, harjoita ja harjaannu, niin pelastut.

Kuitenkaan elämä ei mene niin, vaikka kuinka suunnittele ja ennakoit, opettelet ja harjoittelet. Elämän "julmuus ja kovuus" voi yllättää kenet vain, missä vain. Niin voi. Mutta, jos kuitenkin harjoittelisi, silloin kun on vielä mahdollisuus harjoitella, niin se voi pelastaa hädän hetkellä monta murhetta.

Kiitollisuus, sen tietoinen harjoittaminen, pelastaa monelta mutkalta, tuo rauhaa ja iloa elämään. Kiitollisuus johdattaa monissa elämän valinnoissa ja herättää sisällämme uinuvan intuition. 

Kiitollisuuden voima on valtava. Se lisää hyvinvointia, iloa, onnellisuutta, rakkautta, hyväksyntää, lisää rohkeutta, opettaa anteeksiantoa ja auttaa elämään tässä ja nyt. Kiitollisuuden avulla voi luoda ympärilleen "hyvän kehän", jonka läheisyydessä ympäristö, toiset ihmiset heräävät huomaamaan hyvän itsessään, aitouden ja sisäisen intuition. 

Miten tämän kaiken voi saavuttaa, jotta voi nauttia kiitollisuuden voimasta ja ylistää kiitollisuutta elämän voimavarana? Konkreettisina asioina on ensimmäisenä pysähtyä miettimään itseä. Mitä teen, miten käytän aikani, pysähdynkö tutkimaan itseäni, selvittämään, kuka olen? Helppoa, mutta niin vaikeaa. 

Kiitollisuuden ylistys, itsensä tunteminen, sisäisen intuition löytäminen voi alkaa pienin askelin. Ensimmäinen askel on vain pysähtyä. Vain pysähtyä. Työyhteisössäni olen opettanut henkilökuntaa vain pysähtymään arjen ja kiireen keskellä, kun ote työstä meinaa herpaantua. Pysähdy, hengitä, pysähdy ja taas hengitä. Siitä alkaa rauha, joka lisääntyy jokaisella harjoituskerralla. Vain minuutti, kaksi voi aluksi riittää. Rauhoita itsesi ja kuulostele mieltäsi, miltä tuntuu ja seuraa intuitiotasi, kun se sinulle jotakin kertoo.

Kiitollisuus on kiittämistä kaikesta, siis ihan kaikesta elämässäsi tapahtuvista asioista. Kaikilla asioilla on syy ja seuraus, merkitys ja tarkoitus. Kiitollisuus on valtavan laaja käsite ja miten sen saavutan, voi ahdistaa. Mutta ei, ei hyväksytä ahdistusta, vaan pysähdytään, hengitetään, pysähdytään ja hengitetään ja aloitetaan kiitollisuus vaikka siitä, että pysähdyn, hengitän ja kiitän, tässä ja nyt. Takaan, että kiitollisuuden ylistys tuo elämääsi paljon hyvää, iloa ja rakkautta, elämän lauluja, joita voit kiitollisuudella laulaa.